Tavataanko Intohimona Skräppäyksessä?

Tein itselleni nimilapun viikonloppua varten. Tällainen rinnuksissa sitten hillun ympäriinsä tai askartelen maanisesti pöytäpaikalla tajuamatta puhua kenellekään.

Mukaan pakkaan mahdollisimman vähän. Otan Viikko elämästä -albumin mukaan siinä vaiheessa kuin se on ja jatkan sitä - se ei ainakaan nyt ole vielä valmis - ja lisäksi osallistun yhteen Samat materiaalit -haasteeseen sekä yhteen työpajaan, joista molemmista siis tulee jonkin verran materiaaleja. Lisäksi otan skräpistämäni kuukausipakin. Eiköhän niistä jo riitä tekemistä! Kunpa vielä muistaisin etsiä kuvia mukaan...

Toivottavasti tulee tilaisuus jutella mahdollisimman monen blogitutun kanssa! :) NÄHDÄÄN!

Ensimmäinen skräpistetty kuukausipakettini

Xing esitteli hauskan idean kuukausipakettien skräpistämisestä ja laittoi muutaman esimerkkipaketin skräppäyskeskustelupalstalle. Pia K:n lailla minäkin ihastuin Scraps of Darknessin pakettiin ja kokosin sen omista tarvikkeistani. Kas tässä paperit:
Ja tässä lisukkeet. Keltaisen ja vihreän kukan tein itse skräppipapereista, pinkki ja lila on koottu yksittäisistä huopakukista. Alkuperäisessä pakissa oli kerroksellisia ruusuja, mutta kokoluokka oli yhtä liioiteltu. Sydän-tyllineula syntyi helposti helmiäispäiseen nuppineulaan - näitä voisin tehdä paljonkin - ja mustavalkoiset leimat on tässä suurennettu printterillä, teen niistä piirtoheitinkalvolle kopion töissä jos ehdin. Lintuhäkkipaperista voi leikata sopivan palasen koristeeksi. Pörröinen lanka on neulelankaa.
Tällä lailla siis! Otan tämän skräpistetyn pakin mukaan Intohimona skräppäykseen, vielä pitää etsiä sopivia kuvia. Ja pitäisi tehdä myös nimikyltti tapahtumaan! Ja, niin, pitäisi koota loppuun yllättävän haastavaksi osoittautunut Viikko elämästä -albumi...hups...

Sivu ystävyyskoirasta

Viikko elämästä -albumi on herättänyt kiinnostusta ja kommentteja muissakin askartelijoissa. Kivaa! Purin juuri kamerasta ensimmäisen päivän kuvat, ja huomasin että sellaisia asioita jäi kuvaamatta, mitä periaatteessa olisin halunnut dokumentoida. No, on kuusi päivää jäljellä kuvaamista ja muistiinpanojen tekemistä varten. Albumin lopullinen kokoaminen tapahtuu vasta ensi viikolla.


Skräppäsin loppuun sivun, jonka aloitin 16.1. Jyväskylän askartelutapaamisessa. Olen pitkään halunnut skräpätä tämän kuvan (koiran omistaja antoi luvan julkaista kasvotkin :D), ja on kivaa että sain samalla käytettyä vaikeita tarvikkeita varastostani: lahjaksi saamaani salmiakkiruutua tekevän leikkuria sekä jo 2008 ostamiani siirtokuvia, joiden laatu ei ole oikein tyydyttänyt. Siirtokuvat eivät ole minun juttuni askartelussa - hassua sinänsä, koska rakastin niitä lapsena. Ehkä kymmenet Kalkitos -arkit saivatkin raaputuskiintiöni täyteen jo 80-luvun alussa?